Pikkulauantai

Huh kun olen poikki! Lähdin aamulla vähän ennen yhdeksää liikkeelle ja palasin illalla ysin pintaan kotiin. Kevyt 12 tunnin päivä takana.

Mamma teki aamiaista :) Banana pancake

Aamu alkoi työpäivän merkeissä. Olin tänään kolmatta ja viimeistä päivää keikalla leikkipuistossa. Viihdyin kyllä todella hyvin, työ oli hieman erilaista kuin päiväkodissa ja vaihteluhan tunnetusti virkistää. Oli tosi kivaa leikkiä iltapäiväkerholaisten kanssa auringonpaisteessa koko iltapäivä. Hieman ennen neljää istahdin varjoon ja totesin olevani todella kuumissani ja aivan rättiväsynyt. Työnkuvaan kuuluu leikkimisen lisäksi myös lelujen roudaamista varastoon paikoilleen ja se oli ihan fyysistä työtä. Hiki oikein virtasi. Söin lounaaksi jämiä eli tomaatti-papu-pastaa ja hapankorppuja. Eräs työkaveri oli ostanut pullaa meille kahvihuoneeseen. Mokoma ilkimys. Onneksi pulla näytti niin kuivakalta ja pahalta että maistoin vain ihan pikkupikkupalasen ihan kohteliasuuttani.

Töistä lähdin suoraan käymään Ikeassa parin kaverin kanssa. Olin syönyt viimeksi töissä ennen puolta päivää, joten aloitimme Ikea-kierroksen ravintolasta. Ikean lihapullat on mielestäni aivan sikahyviä, mutta ne (ja ranskalaiset) eivät tietenkään sopineet uuteen ruokavaliooni. Listalla oli kuitenkin paljon esimerkiksi kalaruokia ja luomuletut sienitäytteellä. Bongasin sieltä myös quornleikkeen minttutsatsikilla ja bulgurilla. Bingo. Sieniproteiinia ja rehuja, nammm. Vähän arvelutti jauhokerros quornin päällä, mutta sitä ei ollut kovin paksulti. Ja bulgurin seassa oli kaikkea herkkua, muun muassa fetaa ja kasviksia. Se oli muuten tosi hyvää. En ollut edes kateellinen kavereiden lihapullista.

En ole muuten ennen syönyt (tietääkseni) quornia, se oli aika yllättävän makuista. Koostumus oli tosi kanamainen, mutta maku oli todella omalaatuinen. Ei se nyt sieneltä varsinaisesti maistunut mutta aika lähellä. Hyvää joka tapauksessa. Olen vähän skeptinen näiden "lihan korvikkeiden" suhteen, mainitakseni esimerkiksi soijan, quornin tai seitanin. En osaa oikein selittää... Kai se on mun mielestä vähän hassua olla syömättä lihaa ja kuitenkin syödä lihan makuisia ruokia. Tai siis tietenkin ymmärrän sen, että on vaikkapa eettisistä syistä kasvissyöjä ja kaipaa lihan makua. Mulle itselleni se ei kuitenkaan ole mikään asia, jota ilman en voisi elää. Mieluummin otan proteiinini jonkun ihan rehellisen kasviksen muodossa. Tai sitten nuo vaativat vain totuttelua.

Ikea on paha, paha paikka. Olen aivan hulluna kaikenlaiseen pikkukrääsään ja sisustusrojuun, ja mun huonekin on aikalailla vuorattu erilaisilla korutelineillä, koriste-esineillä, rasioilla, purkeilla, purnukoilla ja niin edelleen. Ja missäpä muuallakaan sitä rojua olisi tarjolla, kuin Ikeassa. Päätin pitää budjettini nollassa tällä reissulla ja jätin hyllyyn muun muassa ihanan viltin, jonka olisin ehdottomasti tarvinnut sänkyyni kylmeneviä syyspäiviä varten, sekä söpön pienen... purkin(?) johon olisi voinut varastoida vaikka mitä! Vaan kuinkas kävikään. Löysimme Ikean alakerrasta pienen syvennyksen, jossa oli aivan sairaan syötävän suloisia lahjapapereita, pussukoita, post-it-lappuja, lahjanauhoja, pakettikortteja... Menin aivan sekaisin. Juoksin pitkin käytäviä ja hamstrasin itselleni kaikkea mahdollista! Lopulta luovuin aarteistani ja valitsin kotiin vietäväksi kaksi rullaa maailman kauneinta lahjapaperia ja kymmenen kappaletta tosi söpöjä pakettikortteja. Hintaa näille tuli kaiketi viitisen euroa. Eli ihan kunnialla selvisin lopulta.

Ikean jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä Kodin Ykkösessä, ja fiksuna tyttönä jätin lompakon autoon. Toistin varmaan kymmenen kertaa: "Haluun tän! Onneks en ottanut lompakkoa." 

Pääsin lopulta pitkän, kävelyntäyteisen päivän jälkeen kotiin ihan rättipoikkiväsyneenä. Bongasin pöydältä uuden Cosmon, nappasin sen mukaan ja käperryin iltapalan kanssa sänkyyn rentoutumaan. 

Kauaa en ehtinyt istuskella, kun puolivuotias Indy-hauva tuli raapimaan vaativasti mun huoneen ovella olevaa vauvaporttia. Se portti on siinä, koska mulla on ihana matto mun huoneessa, ja jostain syystä meidän koirilla on ollut joku kauhea tarve aina pissiä mun matolle. Ja sen pesettäminen ei ole halpaa. Joka tapauksessa, Indy tahtoi leikkiä ja hyvänä äitinä en voinut muuta kuin mennä lattialle puuhaamaan vauvan kanssa. Ensin koulutin Indyä vähän, yritin namien avulla opettaa sitä istumaan, menemään maahan ja antamaan tassua. Se osaa jo istua hienosti, kaksi jälkimmäistä vaativat hiontaa. Eiköhän meidän 8-vuotias Midakin halunnut osansa huomiosta ja tullut näyttämään, kuinka hienoja temppuja se osaa tehdä. 

Mun huoneessa vallitsee jatkuvasti hienoinen kaaoksenpoikanen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lattialla saattaa lojua erinäisiä tavaroita ja vaatekappaleita. Indyn lempileikki alkaa, jos se pääsee mun huoneeseen. Sen erityissuosikkeja mun tavaroista on rintaliivit ja bikinit. Se nappaa vaatteen suuhunsa ja juoksee aivan käsittämätöntä vauhtia keittiöön näyttämään saalistaan. Keittiössä se järsii aarrettaan hetken ja juoksee takaisin mun huoneeseen sen tavaran kanssa. Sitten se ottaa uuden tavaran, juoksee sen kanssa keittiöön ja sama rumba jatkuu. Tänään toistui samat kuviot. Mida oli mustis huomiosta, joten senkin piti päästä raahaamaan mun tavaroita. Indyn kantaessa sukkaa ympäriinsä Mida nappasi sukan toisesta päästä kiinni ja sitten sukkaa revittiin. Se oli ennen nilkkasukka, mutta veikkaan, että äskeisen retuutuksen jälkeen se menee polveen saakka. Hyvästi sukka, palvelit hyvin.

Lopulta Indy väsähti ja kävi nukkumaan, ja Krista voi vihdoin oikaista itsensä sänkyyn. Aaah.

Iltapala: Minihiilaria, vihreää pestoa ja kananmunaa

Lisukkeena raejuustoa, kurkkua ja... kananmunaa

Mua ihmetyttää valtavasti yksi asia. Ihan sama mihin menee, joka puolella ihminen törmää jatkuvasti erilaisiin houkutuksiin. Ikeassa oli kaikkialla valtavia mainoksia ja tarjouksia jäätelöstä, pullasta, limusta ja niin edelleen. Ikean vielä ymmärtää, onhan siellä ravintola ja bistro. Mutta. Kodin Ykkösen kassojen vieressä oli myös tarjouksessa erilaiset suklaapatukat ja karkkipussit. Kodintavaraliikkeessä??? Mihin tahansa meneekin, kaikkialla tungetaan karkkia naamaan. Ja miksi sitä pitää myydä niin valtavia määriä? "Megapussi!" "Jumbosäkki!" "King size!" "Osta 10, maksa XX,xx!" Ihan kuin ihmisiä houkuteltaisiin lihomaan. Kaverini linkkasi mulle varsin hyvän artikkelin aihetta sivuten, kannattaa lukaista kyseinen artikkeli täältä. Miten voi vältellä houkutuksia, kun työkaveri tuo pullaa, kaveri tarjoaa karkkia, Ikea myy halpaa jätskiä ja suklaapatukat on tarjouksessa? Pitäisikö lukittautua neljän seinän sisään? Itsekuriahan se vaatii, mutta kaikista maailman asioista sitä mulla on kaikkein vähiten.

Euron pulla!

Huh mikä viikko. Ja tänään on vasta keskiviikko. Hah, sehän rimmasi. Olen muuten tosi tyytyväinen mun unirytmiin. Kello on vasta vähän vaille 23 ja oon ihan väsy. Aamulla jaksan myös herätä ajoissa virkeänä. Nyt vällyjen väliin tutimaan ja huomenna on uusi, ihana päivä. Railakasta pikkulauantaita kaikille! :)

xoxo Krista <333

PS. Oi luoja miten paljon voi ihmistä väsyttää. Pahoittelen kuvien laatua, niissä on valotukset ja rajaukset ihan pielessä ja en vaan yksinkertaisesti JAKSA tehdä niille mitään. Haluun vaan nukkumaan. Ja osa on taas iPhone-kuvia, kun en koskaan muista raahata kameraa mukana. Niin että sori vaan.

Uusi viikko, uudet kujeet

Morooo.

Huhhuh, tänään on taas maanantai. Viikonloppu se vaan tuli ja meni. Näin perjantaina kaupassa yhden partiosta tutun lapsen ja juttelin hänen kanssaan koulun alkamisesta ja muusta. Kerroin myös että mulla alkoi tänään (eli viime perjantaina) työt. Tyttö vaan nauroi että: "Ai sulla oli tänään töitä ja huomenna taas vapaapäivä?" No, niin. Mulla on niin raskasta. :D

Tänään olin taas töissä, tällä kertaa leikkipuistossa leikinohjaajana. En olekaan ollut ennen leikkipuistossa, joten oli kiva kokeilla jotain uutta. Aamu alkoi palaverilla, jossa mulla ei tietysti ollut mitään sanottavaa, joten istuskelin pöydän ääressä ja kittasin kahvia. En melkein koskaan juo kahvia, mutta esimerkiksi töissä tulee juotua, kun se on valmiiksi keitetty. Ja mitäpä muutakaan sitä kahvitauolla tekisi. Iltapäivällä puistoon tuli pieniä koululaisia iltapäiväkerhoon. Autoin heitä läksyissä ja istuskelin pihalla aurinkopaisteessa vahtimassa, että lapset eivät riko sääntöjä tai satuta itseään. Tosi mukava työpäivä, totahan voisi tehdä melkein ilmaiseksi. ;)

Eilen sunnuntaina oli sen verran jumituspäivä, etten jaksanut hirveästi ajatella seuraavan päivän ruokailua. Pyöräytin pikaisesti paseeratusta tomaatista (piti käyttää tomaattimurskaa mutta otin väärän purkin), kermasta ja pavuista pastakastikkeen. Toisin sanoen kaikesta mitä kaapista löytyi. Siitä tuli kyllä tosi hyvää. Pasta oli tietysti täysjyvää. En osannut arvioida, kuinka paljon kastiketta tuli, joten sitä on nyt aika reippaasti jääkaapissa. Eipähän nälkä pääse yllättämään.

Tosiaan, sunnuntaina oli niin paha jumitus, että syömispuoli jäi vähän heikoksi. Tarkoitus oli syödä pois tomaattikeiton loppu, mutta ihan rehellisesti sanottuna unohdin syödä. Tyydytin nälkäni hapankorpuilla ja kahdella parilaleivällä. Leivät oli kyllä sairaan hyviä! Niissä oli pestoa, tomaattia, katkarapuja, juustoraastetta ja sulatejuustoa. 

Lauantaina vietimme kesäleirin kaatajaisia partioporukalla. Tarjolla oli salaattia, jonka jokainen sai koota itse lautasilleen niistä aineksista, joista pitää. Raikas salaatti on tosi hyvää. Jälkkäriksi oli kahvia ja mutakakkua. Frödingen mutakakku on melkeinpä parasta mitä tiedän. Voisin elää vaikka kaksi kuukautta pelkällä vedellä ja leivällä, jos saisin pari palaa mutakakkua. Söin tosiaan palasen mutakakkua lauantaina ja sen päällä oli KERMAVAAHTOA. Enkä potenut lainkaan huonoa omaatuntoa, se oli niin taivaallisen hyvää. Pahoittelut iPhone-kuvista, unohdin ottaa kameran mukaan.

Oli muuten mukava herätä lauantaiaamuna täysin virkeänä ja täysissä voimissa. Kannatti lähteä perjantaina autolla liikenteeseen ja juoda light-kolaa koko ilta. ;) Perjantai-ilta oli kyllä huippukiva. Ensin istuimme kaverillani iltaa, pelailimme pleikkapelejä ja aloitimme leffan. En tosin ehtinyt nähdä leffasta kuin alun, koska olimme kaverini kanssa sopineet näkevämme kolmatta kaveria keskustassa. Elokuva oli Enter the Void, ja se oli todella häiritsevä. En viitsi analysoida enempää näkemättä koko rainaa, mutta se vaikutti erittäin hienolta elokuvalta. Oli kiva nähdä näitä kavereita pitkästä aikaa ja jutella syvällisiä sekä jauhaa shaibaa. :)

Loppuun vielä päivän ateria. Tänään söin töissä tosiaan pikaisesti pyöräytettyä pastaa sekä hapankorppuja Koskenlaskijalla. Kotona odotti äiti ja äidin kukkakaalikeitto. Se oli muuten todella hyvää. Rakastan kukkakaalia kaikissa muodoissa. Oli kuitenkin niin kauhean kuuma, että ruokahalu oli tipotiessään. En jaksanut kovin isoa annosta keittoa, joten hetken päästä nälkä yllätti. Tein itselleni salaatin ja keitin kananmunan kaveriksi. Jälkkäriksi kauppareissun jälkeen söin vielä Skyrin. Nyt on masu täynnä.

Lähden tästä vielä lenkittämään koiria, kun ne nyt ovat pitkästä aikaa kotona :) Hauskaa viikonalkua kaikille ja voimia viikonlopun odottamiseen!

Arki alkaa

Hei!

Olin tänään taas pitkästä aikaa töissä! Olen viime keväästä saakka tehnyt Seurella keikkahommia päiväkoteihin, mutta kesällä ei ollut keikkoja tarjolla. Tänään oli siis syksyn ensimmäinen työpäivä. 

Tykkään tosi paljon duunistani. Viihdyn tosi hyvin lasten seurassa ja kai nekin pitää musta. Tänäänkin yksi tyttö tuli oikein antamaan halin kun lähdin kotiin. :) Vaikka työssä kohtaa välillä hankalia kakaroita, niin pääasiassa nautin todella paljon lasten kanssa olemisesta. Työpäivän aikana tulee naurettua ja hymyiltyä huomattavan usein. Lapset on niin hupsuja ja välittömiä ja keksii ihan uskomattomia juttuja! Surullista, että oma mielikuvitus ei enää tunnu olevan niin rajaton kuin lapsilla. Lasten leikkejä on ilo seurata. Aah rakastan mun työtä. Lisäksi keikkahommissa on plussaa se, että jos haluan pitää päivän tai vaikka viikon vapaata, niin sittenpähän pidän. Vaikka joudun heräämään aikaisin töihin, tänäänkin 6:30, niin siihen tottuu aika nopeasti, vaikka en pidäkään itseäni aamuihmisenä. Eilen illalla menin ajoissa nukkumaan niin nyt ei väsytä edes.

Päiväkotien ruoka on usein todella hiilihydraattipitoista, paljon pastaa ja perunaa, koska se on halpaa ja täyttää hyvin lasten vatsat. Ja lapset on nirsoja. Siksipä otan yleensä omat eväät mukaan. Tänään nappasin mukaani Kokkikartanon lohikeiton, Skyrin ja omenan. En syö yleensä valmisruokia, mutta olin ostanut ko. kalakeittoja tarjoiltavaksi vaarilleni, joka ei sitten koskaan tullutkaan käymään. Kävin vielä matkalla ostamassa hapankorppuja ja Koskenlaskijaa keiton kanssa syötäväksi. Hapankorppu + Koskenlaskija on melkeinpä parasta mitä tiedän. Ja Kokkikartanon lohikeitto on myös sairaan hyvää. Päiväkodissa olisikin ollut ruokana lihapullia, keitettyjä perunoita ja jotain suht mauttoman näköistä kalaa, joten omat eväät olivat sikälikin hyvä juttu. 

Lastenkoskija

Tekemäni vihreä pesto oli tosi tosi hyvää, mutta basilika ja pinjansiemenet eivät ole niitä halvimpia raaka-aineita. Niinpä päätin testata punaista pestoa, johon tuli em. ainesosien sijaan aurinkokuivattua tomaattia ja manteleita. Alkuun tahna blenderissä näytti suoraan sanottuna oksennukselta, mutta jotenkin se väri muuttui ihan suhteellisen punaiseksi. Maku ei tosin ole lähellekään niin hyvä kuin vihreässä pestossa, mutta sanotaanko että ihan kelvollinen. 

Nyt voisin syödä lautasellisen tomaatti-katkarapu-keittoa, ehkä vähän raejuustoa ja hapankorppua ja lähteä kavereiden kanssa viettämään leffailtaa. Suunnitelmissa on myös lähteä keskustaan istumaan iltaa, mutta saa nähdä kuinka aikaisin alkaa aamuherätys painaa.

Korkkasin limpparin perjantain kunniaksi!

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille! :)

Ihana nenäliinapaketti! Luulisi vievän nuhan :)

Soppakattilan äärellä

Tänään on ollut vähän tämmönen lojumispäivä. 

Heräsin melko aikaisin aamulla ja lähdin hoitelemaan asioita. Tuli vähän kiirelähtö, niin nappasin vain Skyrin mukaan ja söin sen matkalla. Ne on niin käteviä, kun niissä tulee lusikat mukana. Rakastuin Skyreihin jo neljä vuotta sitten vierailullani Islannissa, ja niiden rantautuessa Suomeen olin onneni kukkuloilla! Söin aluksi ainoastaan vanilja-Skyriä, sillä yleensä muun kuin vaniljan makuisissa jogurteissa ja rahkoissa on hedelmän- tai marjanpalasia, joita inhoan yli kaiken. Skyreissä ei niitä kuitenkaan ole, ja nykyään suosikkini on meloni-passionhedelmä. Skyr on ihan parasta. Se maistuu rasvaiselta ja sokeroidulta herkkurahkalta, mutta siinä on suhteellisen vähän kaloreita. 

Palasin kotiin puolenpäivän aikaan ja olin jotenkin ihan poikki. Menin hetkeksi lepuuttamaan silmiä ja heräsin parin tunnin päästä. Huups. Nälkäkin oli. 

Rupesin laittamaan yhtä lempikeitoistani, tomaattikeittoa. Resepti on uskomattoman yksinkertainen: sipulia, tomaattimurskaa, tomaattipuretta ja kermaa kattilaan. Kiehauta. Soseuta jos haluat. 

Ruskistin ensin sipulit, laitoin ne ja tomaattimurskan kattilaan ja kiehautin sen ensin. Lisäsin kerman vasta kun tomaattimurska oli kuumaa, jotta ei tarvitse sekoittaa koko ajan.  Yksi purkki tomaattimurskaa ja kermaa riittää hyvin yhdelle ihmiselle. Tomaattipuretta lisäsin maun mukaan, eli melkein koko tuubin. Maustoin Stevia-sokerilla, mustapippurilla ja paprikajauheella. Lopuksi laitoin vielä ripauksen cayennepippuria. Se tuo tosi kivan säväyksen muuten aika mietoon tomaattikeittoon. En pidä chilistä, mutta cayennepippurin tulisuus on jotenkin paljon pehmeämpää. En soseuttanut keittoa ihan sileäksi, sillä inhoan sellaisia keittoja, joissa ei ole mitään pureskeltavaa. Sulatin myös kuuman veden alla muutaman katkaravun joukkoon. Ahh nam miten hyvää! 

Parasta.

Raejuuston ja avokadon lisäksi eräs ruoka, johon olen ihan koukussa, on hapankorput. Olen ihan varma, että niissä on jokin ainesosa, joka aiheuttaa riippuvuutta! Ne on vaan niin hyviä. Sipaus margariinia tai sulatejuustoa yksinään riittää. Jos päälle laittaa vielä juustoa, vihanneksia ja salaattia niin mmmhh... Ja tomaattikeiton kanssa ei mikään ole parempaa kuin hapankorppu tomaatilla. 

Löysin eräästä keittiön kaapista avatun karkkipussin, jossa oli muutama karkki pohjalla. Meillä ei voi missään säilyttää minkäänlaisia herkkuja, sillä mä syön ne kaikki. Jos tiedän, että jossain kotona on karkkia tai suklaata, se ei kauaa pääse happanemaan kaapissa. Kaikki menee. Söin siis pari karkkia jälkkäriksi.

Eräs kaveri tuli illalla kylään. Tein iltapalaksi itselleni Minihiilari-parilaleivän, jonka välissä oli itsetehtyä pestoa (se ei vaan lopu), tomaattia ja juustoa. Lisukkeena raejuustoa ja, ylläri, hapankorppua. :D Pestoa oli enää lusikallinen rasian pohjalla ja se piti syödä pois, niin laitoin sitä hapankorpulle. Se maistui ihan niiltä näkkäreiltä, joita myydään yksittäispakkauksissa ja joiden välissä on jotain tahnaa. Ihan hyvää siis. Kaverille syötin Muhku-sämpylöitä, joita olin ostanut tarjottavaksi vaarilleni (jonka siis piti tulla kylään mutta ei sitten tullutkaan), ja joita en itse tietenkään syö. 

Siivoilin tänään muuten vähän jääkaappia ja löysin sieltä toissapäiväistä banana pancake -taikinaa. :D Se tuoksui ihan hyvältä, mutta se oli niin iljettävän harmaata ja limaista, että se lensi kaaressa roskiin. Yööök.

Vaikka nukuin hullut päikkärit, niin silti väsyttää. Mutta se on hyvä juttu, koska huomenaamuna menen taas töihin pitkästä aikaa! Ihan sikakivaa. :)

Hyvää yötä toivottaapi Krista :)

PS. Jos sulla on joku ihana ja kevyt kasvis- tai kalaruokaresepti jonka haluat jakaa, niin otan mielelläni uusia reseptejä vastaan! :)

Body Worlds!

Yök mikä inhottava sateinen päivä. 14°C, tuulista ja kosteaa. Oon palellut koko päivän luita ja ytimiä myöten. Rohkeana tyttönä laitoin aamulla päälle mekon ja farkkutakin mutta heti kotiin päästyäni ne vaihtuivat housuihin ja lämpimään paitaan. Mun katkeruutta lisää vielä se, että kaveri lähtee huomenna Kreikkaan viikoksi ja mä menin sen kanssa viemään matkalaukut lentokentälle. Toivottavasti käräytätte nahkanne siellä!

Nahan käräyttämisestä puheen ollen, olin tänään kavereiden kanssa Heurekassa tsekkaamassa Body Worls -näyttelyn. Joukko ihmisiä oli lahjoittanut ruumiinsa tämän näyttelyn käyttöön, ja ne ovat nyt siis esillä Heurekassa. Siis ihan oikeita kuolleiden ihmisten ruumiita! Ne oli tietty plastinoitu, eli ne ei mitenkään mädäntyneet siellä, mutta ne oli silti oikeita. Huhhuh. Anyways, näyttely oli hieno. Biologiasta itsekin kiinnostuneena oli tosi makeeta nähdä, miltä kaikki lihakset, verisuonet, hermot, elimet jne. näyttää ihan oikeasti. Siellä sai aiheeseen perehtymätönkin aika hyvän käsityksen siitä, kuinka ihmiskeho toimii ja kuinka kaikki on yhteydessä toisiinsa.

Heurekaan! Rakastan mun farkkutakkia.

Pysäyttävimpiä juttuja näyttelyssä olivat ehkä esillä olevat elimet, joissa oli jokin sairaus myllertänyt, esimerkiksi syöpä tai aivoinfarkti. Osa oli poikkileikkauksia. Tupakoitsijan keuhkot olivat luonnossa vielä ällömmät kuin kuvissa ja keuhkosyöpä näytti todella kivuliaalta. Myöskään sepelvaltimotautia ei toivoisi itselleen. Tai kellekään. Kaikkein hurjin oli kuitenkin ehkä poikkileikkaus vakavasti ylipainoisen miehen vartalosta. Jo se vatsan päällä ollut rasvakerros oli valtavan paksu, mutta myös sisäelinten ympärillä oli hämmästyttävä määrä rasvaa. Eipä taida hetkeen tehdä mieli pizzaa tai voita. Eräs aika siisti juttu oli myös esillä olleet ihmisen sikiöt, pienimmät olivat vain parin viikon ikäisiä. Ne olivat sentin, korkeintaan kaksi, pitkiä, mutta silti niiltä saattoi erottaa kasvot, sormet ja varpaat! Tosi hurjaa. Hieno näyttely kaiken kaikkiaan, kannattaa käydä vielä elo-syyskuussa vilkaisemassa jos ei ole jo sitä tehnyt.

Sitten taas aiheeseen eli ruokaan. Aamupalaksi paistoin edellisillalta jäänyttä banana pancake -taikinaa lätyksi. Ihan vinkkinä, sitä taikinaa ei kannata säästellä kauhean kauaa, esimerkiksi yön yli. Maussa ei ole mitään vikaa, mutta banaani tummuu ikävästi. Mun aamiaislätty oli todella synkeän harmaa, säähän sopivasti, eikä ehkä herättänyt ruokahalua ihan toivotulla tavalla. Aamupalan jälkkäriksi söin rasvatonta vaniljajugua johon pilkoin hunajamelonia kaveriksi. Muuten tosi hyvää, mutta molemmat ainesosat on aika pliisun makuisia. Vaniljajogurtti kaipaisi jotain ryhdikkäämpää seuralaiseksi.

Heurekassa vierähtikin ihan huomaamatta useampi tunti ja kun viiden aikaan sieltä lähdin, oli ylläri ylläri aika kova nälkä. Ai mikä ateriarytmi? Olisin voinut ottaa edes evästä, mutta enpä tullut ajatelleeksi. Menin Heurekasta suoraan kaverilleni kylään ja valittelin kovaa nälkää. Kaverin äiti sitten pyöräytti meille pikaisesti ruokaa, joka sisälsi kuulemma "kaikkea mitä kaapin pohjalta löytyi". Hyvää se oli, sitä en kiellä, mutta en todellakaan tiedä tarkkaan mitä siinä oli. Ainakin spaghettia jonkinlaisessa kastikkeessa ja valikoima vihanneksia ja papuja, tarkemmin en osaa sanoa. Ravintoarvoista puhumattakaan. Nälkä oli niin kova että en kysellyt vaan lappasin 1,5 kulhollista sapuskaa.

Tajusin vasta kulhon tyhjennyttyä että voisi ottaa kuvan blogiin. Huuups. Mut kiva pöytäliina :)

Hmm. Pitäisi tosi tarkkaan pitää kiinni ateriarytmistä. Se ei ole hyvä, että pari kertaa vuorokaudessa vetää kauheat mätöt, eikä edes tiedä mitä syö. Pitäisi AINA ottaa mukaan joku hedelmä tai jogurtti edes, jos tietää ettei saa ruokaa vähään aikaan. Kun nälkä on tarpeeksi kova, tulen pahantuuliseksi ja syön huomaamattani ihan liikaa. Ja sitten onkin ähky. Niin kuin eilen kävi niiden pelmenien kanssa. Jos olisin pistellyt banaanin poskeen välipalaksi aamiaisen ja myöhäisen lounaan välillä, olisin jaksanut odottaa että pääsen kotiin syömään vähärasvaista ja -hiilarista ruokaa. Ja tänäänkin söin pastaa. Nyt ryhtiä nainen!

Mutta hei, tosi hyvä että oon ruvennut kirjoittamaan tätä blogia! Tämän avulla saan pidettyä ruokapäiväkirjaa, enkä voi edes valehdella hirveästi, sillä kaverini voivat käräyttää mut. Ja nytkin huomasin, että mun täytyy keskittyä entistä paremmin ateriarytmin ylläpitämiseen, sillä hyvä ruokavalio on ihan turha, jos ei noudata sitä.

Virheistä viisastuneena taas uuteen päivään! Hyvää yötä :)

PS. Mun piti mennä lenkille tänään! Ajoin kaupasta kohti kotia ja kuuntelin Swedish House Mafian Greyhoundia ja päätin että nyt tekee mieli lähteä juoksemaan. Ja mihinkäs se taas kaatui.
"En löydä kuulokkeita."
"Kännykässä ei oo akkua."
"Pitää siivota."
"On liian myöhä."
"Pitää kirjottaa blogia."
Ihan siis hyviä syitä, mutta miten musta aina tuntuu siltä, että on jotain tärkeämpää tekemistä. Onneksi syyskuussa alkaa ihan oikeat treenit, niistä en ainakaan viitsi luistaa!

Kavereita ja hiilareita

Eilen oli kiva päivä täynnä kavereiden näkemistä. :) Lähdin jo aamusella liikkeelle kevyen pesto-minihiilarileipä-aamiaisen voimin ja ei ihmekään että puolen päivän aikaan oli kauhea nälkä. Nälkä ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin.

Menin käymään kaverillani ja hänen kotinsa välittömässä läheisyydessä on tosi kiva blinipaikka! Eiköhän sieltä leijaillut ihania tuoksuja nenään, joten houkuttelin kaverini sinne syömään. Hups. Alkupalaksi otin kaalipiirakkaa, joka oli ihan ok. Tilasin myös lautasellisen lohitäytteisiä pelmeneitä ja ne olivat aivan mielettömän hyviä. En halua edes tietää kuinka paljon niissä oli rasvaa ja hiilareita, puhumattakaan smetanasta, joihin niitä dippailin. En kovin usein juo kahvia, mutta lämmin ruoka pisti ramasemaan, joten palanpainikkeeksi nautin kupposen sumppia.

Otin kuvat kaverin kameralla, oma kun jäi kotiin. Kaverilla on kamerassaan Sigman 50 mm f/1.4 objektiivi jota himoitsen. Itselläni on se edullisempi versio, 50 mm f/1.8. Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, se on hyvä perusobjektiivi, ja runkohan mulla on aivan uusi ja ihana! Teen joskus postauksen vaikka mun harrastuksista, niin voin selittää lisää valokuvaamisesta. :)

Kaalipiirakka ja tietty vettä!

Ah, herkkupelmenit

Sssmmetanaaa...

Kaverin täytetty lettu, jauhelihalla ja kasviksilla. Nammm.

Noh joo, ei mennyt ihan putkeen eilisen ruokailut, sillä illemmalla söin viikonlopulta jäänyttä lohta ja perunamuussia. Aijai tätä hiilarien määrää. Käy kohta Brünot: vedän hiilariöverit ja herään aamulla... jostain jännittävästä paikasta. Heh heh. Pyöräytin myös vanhaksi menevistä hedelmistä ja Skyristä smoothien. Vihreä omena tekee tosi kivan säväyksen muuten aika tylsään makuun. Skyriä käytin, koska en oikein pidä tuosta kuningatar-Skyristä sinällään, niin se meni smoothiessa sitten. Otin sitä evääksi kun lähdin taas liikkeelle.

Omenapora on ihan paras keksintö! :D

Eväs

Iltasella sain vielä lisää kavereita kylään. Katsottiin Star Warsia (episodi I, Pimeä uhka) ja paistoin kaikille banana pancakeja! Oon aina tykännyt paistaa lettuja, vaikka en niistä itse niin välitäkään, ja banana pancaket on sikahyviä. Ostin kavereille jotain suklaalevitettä, sokeria ja mansikkahilloa pancakeille, mutta mun omallekin pancakelle taisi eksyä ihan hippunen suklaata ja hilloa. Mutta vannon ja vakuutan, että hyvin vähän! Sokeriahan en käytä.

Hupsis. Eka ei koskaan onnistu.

Kaverini oli myös tehnyt tosi hyviä paahdettuja pähkinöitä - en ihan tiedä mitä kaikkea niissä oli, ainakin siirappia ja mausteita veikkaisin - mutta tuskin ne kovin terveellisiä olivat nekään. Banana pancaken jälkeen olin onneksi niin ähkytäynnä että suurin osa pähkinöistä jäi rasiaan.

Mihin kesä katosi? :( Sataa ja tuulee ja on kylmä. No, eipä ainakaan tee jätskiä mieli.

Rakkaudella, Krista.

Elokuinen Saimaa

Saa seurata

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Nam nam

Mitä söin tänään? Tai siis eilen. Pahoittelut, en eilen ehtinyt tehdä postausta, joten eilisen ruoat ja muut menot tulevat nyt tässä.

Vanhempani ovat viettäneet lähes koko kesän purjehtimassa ja olen saanut ihan itse hoitaa ruoanlaiton, mutta eilen pitkästä aikaa äiti oli kotona ja laittoi ruokaa. Tarkoitushan oli syödä lohta ja salaattia, mutta avattuamme jääkaapin totesimme, että salaattitarpeita ei ole. Siispä lohen kanssa oli perunamuussia. Se hieman soti vastaan päätöstäni vähentää hiilareiden saamista, erityisesti perunasta ja viljatuotteista, mutta en myöskään usko totaalikieltäytymiseen. Ja perunamuussi on hyvää, erityisesti kananmunakastikkeen kanssa.

Ruoan jälkeen päätin itse tarttua kauhaan ja kattilaan. Halusin kokeilla pinnalla ollutta muotiruokaa, banana pancakea (suom. banaanipannukakku?). Rikoin astiaan yhden kananmunan, pilkoin sekaan banaanin ja vatkasin kuohkeaksi soseeksi. Pistin valurautapannuun voin makuista rypsiöljyä ja kaadoin banaani-muna-mössön pienelle lämmölle paistumaan. Tulos oli yllättävä! Koostumus ja ulkonäkö muistuttivat erehdyttävästi oikeaa lettua / pannukakkua. Ja maku! En olisi uskonut, että banana pancake maistuu ihan oikealta letulta, mutta niin se on. Pilkoin kaveriksi tuoreita mansikoita ja ripottelin päälle stevia-sokeria ja nautiskelin. Aijai.

iPhone-kuvaksi ihan kelvollinen. Tässä siis kuuluisaa banana pancakea.

Samalla innolla pyöräytin blenderillä vielä basilikanjämistä ja pinjansiemenistä sekä kotipihalta kerätystä valkosipulista pestot. Pesto on ihan sairaan hyvää ja nenään leijaileva tuoksu oli ihana, mutta banana pancake oli niin täyttävä, että pestot säästyi illaksi.

Illalla tosiaan kun palasin kotiin supernälkäisenä, kaivoin jääkaapista himoitsemani peston ja työnsin pari karppausleipää paahtimeen. Peston seuralaiseksi leivälle löysin kaksi viipaletta mozzarellaa ja tomaattia. Peston lisäksi eräs herkkuni on raejuusto ja avokado. Niitä sekaisin ja päälle perinteistä salaatinkastiketta. Jälkkäriksi rasvatonta vaniljajogurttia ja tuoreita mansikoita. Mansikat oli vähän happamia mutta nimenomaan jogurtin kanssa ne sopivat kuin nenä päähän. Tulin tästä kevyehköstä ateriasta muuten niin täyteen, että hetki piti huilia sohvalla, ennen kuin jaksoi lähteä lenkittämään koiria.

Ruokajuomaksi tietty raikasta ja puhdasta hanavettä!

Kaikkein rakkaimmat ystäväni, Indy-vauva ja isosisko Mida.

Olen suhteellisen tyytyväinen päivän ruokailuun, miinuksena jätski jota en voinut vastustaa kaupassa. Magnum on parasta. MUTTA. Vielä on kesä ja saa syödä jätskiä.

Se on hassua miten hyvä olo tulee jo yhtenä päivänä, kun syö hyvää ja täyttävää mutta terveellistä ruokaa, juo paljon vettä (eikä limpparia) ja ulkoilee edes vähän! :)

Bloggaamisesta ja terveellisestä elämästä

Pitkään olen pohtinut blogin aloittamista, mutta aina on tuntunut siltä, että mulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Tänä syksynä - tai kesäähän tämä vielä on - päätin aloittaa uuden elämän uusilla elintavoilla. Ehkä merkittävin päätös oli luopua lihasta ja ryhtyä pescovegetaristiksi. Sivistymättömille tiedoksi, tämä hieno termi tarkoittaa kasvissyöjää, joka kuitenkin syö kalaa. Koska kala on hyvää ja terveellistä, that's why.

Yhyy, sataa.

Koin valaistumisen eräänä kesäisenä aamuyönä. Juuri neljän aikaan aamulla ne parhaat ideat yleensä tulevatkin. Keskustelin sosiaalisen median välityksellä ystäväni kanssa ruoasta (ah, lempiaiheeni) ja jostain syystä nimenomaan lihasta. Totesin siinä vain kaverilleni että en oikeastaan erityisemmin pidä edes lihasta, mitä nyt kunnon sisäfilepihvi medium+ maistuu hyvältä silloin tällöin. Nimenomaan silloin tällöin. Lyhyesti, totesin pärjääväni ilman lihaa vallan mainiosti. Tarvitsemani proteiinin saan pavuista ja Skyristä. Eettiset asiat ovat tietysti tärkeitä ja ajattelen myös niitä luopuessani lihasta, mutta pääsyy päätökselleni on terveelliset elintavat.

Suurin paheeni, ruokavaliosta puhuttaessa, on erilaiset hedelmäkarkit, leivokset ja jäätelö. Kaiken tämän päätin myös karsia ruokavaliostani, puhumattakaan pizzasta ja pikaruoasta. Light-limut ovat ainoa pahe, joista en aio kokonaan luopua. Ja saahan sitä silloin tällöin herkutella. Yksi iso askel terveellisempiin elintapoihin on myös hiilareiden vähentäminen. Ruisleipää ja hapankorppuja aion tietysti syödä, mutta margariinin ja juuston sijaan päälle voi laittaa esimerkiksi Philadelphiaa tai itsetehtyä pestoa. Kokeilin myös karppaajille tarkoitettua vähähiilihydraattista leipää ja se oli melkeinpä parempaa kuin normileipä!

Blogissani kerron teille uusista, paremmista elintavoistani ja esittelen ruokia, joita syön ja kokeilen. Kirjoittelen myös muista asioista, kuten harrastuksistani, urheilusta, koiristani, muodista ja elämästä ylipäänsä. Blogini tarkoitus ylläpitää motivaatiotani pitää kiinni terveellisistä elintavoista ja jakaa ajatuksia lihattomasta ruokavaliosta. Olen pitkään halunnut pitää blogia, sillä tykkään kirjoittaa ja valokuvata, ja nyt koen löytäneeni aiheen josta kannattaakin kirjoittaa. Lisäksi toivoisin saavani samanhenkisiltä lukijoiltani mahdollisesti uusia reseptejä tai vinkkejä. Palautetta saa ja pitääkin antaa, sillä olen ihan aloittelija bloggaamisessa.

Nauttikaa blogistani ja jaksamista kaikille pimeään syksyyn ja sateisiin päiviin! :)